Kotimainen kosmetiikka ja sademetsä
Jos olet jo selaillut verkkosivujamme hieman, voi olla että pysähtyit jo miettimään tätä asiaa. Suomalainen kosmetiikka ja sademetsä – sopivatko nämä yhteen?
Onko sinulle tuttu se tunne kun kaipaa arkeen jotain uutta, jotain kaukaista ja eksoottista? Kuten pientä saarta jossain toisella puolella maailmaa, josta joskus luit lehdestä? Jotain erilaista kuin mihin on tottunut. Antaudutko uteliaisuudelle kurkistaa, miten asiat ovat muualla?
Kaurapuuron ja ruisleivän lisäksi onkin varmaan jo ihan tavallista ostaa kvinoaa, satsumia ja aprikooseja. Suomalaisten omenoiden seuraksi ehkäpä hunajamelonia. Puhumattakaan kahvista, joka sekään ei kasva Suomessa vaan suosii runsaasti lämpöä ja sadetta saavia alueita.
Kun kaadat kauniin aasialaistyyliseen kuppiin japanilaista teetä, syöt puikoilla sushia ja levität iholle japanilaista kameliaöljyä, voit kuvitella itsekin olevasi hieman japanilainen. Se on ihana kokemus, kurkistus aivan toisenlaiseen paikkaan.
Sama se on kosmetiikan kanssa. Meillä täällä Usvalla tuntuu todella kiehtovalta tutkia ja kokeilla raaka-aineita eri puolilta maailmaa. Lukea tutkimuksia, analysoida, testata ja lopulta yhdistää ainesosat ainutlaatuisiksi tuotteiksi. Raaka-aineiden kautta olemme hengittäneet lämmintä ja kosteaa sademetsien ilmaa, levänneet keitaalla Afrikan polttavilla aavikoilla ja kävelleet Itä-Aasian läpi rannikolta rannikolle. Olemme keränneet Usvan tuotteisiin kaiken tämän, mitä pidämme arvokkaana.
Voiko tämä sittenkin olla vastuullista?
Sademetsistä Suomeen on pitkä matka… vai onko? Kun mietimme kosmetiikan ympäristövaikutuksia, meidän pitää tutkia kosmetiikkatuotteen koko elinkaarta, jossa kuljetuspäästöt ovat itseasiassa vain pieni osa kokonaisuudesta. Tuotteen elinkaari kattaa kaiken raaka-aineiden keräämisestä, tuotteen valmistamiseen, käyttöön ja lopulta pakkauksen hävittämiseen. Useat kosmetiikan elinkaarianalyysitutkimukset osoittavat, että kosmetiikkatuotteiden suurin ympäristövaikutus on kuluttajatasolla, alkutuotannossa ja pakkauksissa. Näihin vaikuttaa esimerkiksi se, kuinka paljon lämmintä vettä käyttää kasvojen puhdistamiseen, millainen on raaka-aineiden jalostusprosessi ja mitä pakkaukselle tapahtuu kun tuote on käytetty loppuun.
Suomalainen luonto ja lähituotanto ovat aina lähellä sydäntä. Vaikka pakastimemme pullisteleekin itse kerätyistä mustikoista, emme kuitenkaan usko että 2020-luvulla voimme enää palata laajalla mittakaavalla omavaraisuuteen. Maailman pienentymistä ei voi estää, mutta sitä matkaa voimme tehdä sosiaalisesti ja ekologisesti kestävämmäksi. Valitsemalla vastuullisesti valmistetut tuotteet ja raaka-aineet, vähentämällä tarpeetonta kulutusta ja matkustamista, ja käyttämällä ympäristöystävällisiä matkustustapoja.
Ekologinen tasapaino
Monissa köyhemmissä maissa paikallisille ja alkuperäiskansoille pähkinöiden ja hedelmien kerääminen on merkittävä tulonlähde, joka samalla mahdollistaa ja kannustaa heitä säilyttämään ekologisen elämäntyylinsä. Kuvittele että sheapähkinästä saatavan sheavoin käyttö lakkaisi sen tuotantomaiden ulkopuolella. Sen seurauksena monet paikalliset Nigeriassa tai Burkina Fasossa, erityisesti naiset, menettäisivät elinkeinonsa. Sheapuut todennäköisesti poltettaisiin puuhiiltä varten ja maa myllerrettäisiin viljelysmaaksi siltä osin kuin mahdollista.
Toisaalta joihinkin raaka-aineisiin taas liittyy epäterveitä kestävyysongelmia. Näin on käynyt esimerkiksi avokadon kanssa, jonka suosio on noussut ongelmaksi kun niitä nautitaan enemmän kuin mitä luonto pystyy turvallisesti tarjoamaan. Avokadoviljelysten tieltä kaadetaan metsiä ja niiden kasvattamiseen käytettävä valtava vesimäärä on aiheuttanut paikallisia vesipulia (tämän takia Usvalla valitsimme olla käyttämättä avokadoöljyä).
